Isoäidin talo on valtava. Siellä on huoneita toisensa perään. Olohuone on iso ja sen lattia on valtava parketti. Siellä isoäitini opettaa minut tanssimaan. Hän rakastaa tanssia. Me steppaamme ja harjoittelemme pliéitä. Välillä kilkutamme vanhaa, epävireistä pianoa ja isoäidillä menee hermot meihin.

Olohuoneen parketin jotkut laudat ovat irti. Niiden alle piilotamme serkkujen kanssa salaviestejä. "Oletpa aika etsivä!" "Löysit tämänkin!" Vuosien kuluttua talon seuraava omistaja tekee remonttia ja päättää teettää paremman parketin. Vanhasta irtoilevat palat jatkuvasti. Remonttimies löytää salaviestimme parketin alta. Hänen toinen suupielensä nousee hymyyn. Sitten hän heittää viestimme isoon mustaan jätesäkkiin vanhojen parketinpalojen mukana.

Isoäidin talossa on monta makuuhuonetta. Ne ovat jonossa pitkällä käytävällä, jolla leikimme piimäpartaa.

Ensimmäisen makuuhuoneen vaatehuone on paras. Se on täynnä patjoja, tyynyjä ja peittoja, joista voi rakentaa vaikka minkälaisia majoja. Rakennamme vaatehuoneeseen huisin majan ja piiloudumme sinne syömään kettukarkkeja.

Viimeinen makuuhuone on isoäidin. Se on kaikkein jännin. Siellä on erikoisia tavaroita, seppele, isoäidin muotokuva. Valtava vaatehuone on täynnä vanhoja esiintymisasuja. Paljetteja ja sulkapukuja, turkiksiakin. Isoäidillä on hurjasti koruja, joita hypistelemme kateellisina.